Burnout on masennuksen yksi muoto, ns. uupumukseen liittyvä masennus. Syynä on pitkäkestoinen korkea kuormitus työ- tai/ja yksityiselämässä. Stressireaktio syntyy aivoissa (limbinen järjestelmä, amygdala) ja sen laukaisee oma arviointimme uhkana koetusta tilanteesta. Aktivoinnin sattuessa elimistö siirtyy hermosto- ja hormonijärjestelmän kautta hälytystilaan. Normaali stressireaktio, joka valmistaa meidät suoriutumaan, hyökkää tällöin kehoamme vastaan. Tällöin motivaatio kärsii ja tunnemme olomme väsyneeksi. Ajatteluun ja tiedonkäsittelyyn liittyvinä oireina esiintyy usein keskittymiskyvyn, muistin ja päätöksentekokyvyn heikkenemistä. Huolimattomuusvirheitä tapahtuu useammin. Tunteiden tasolla koemme vihaa, suuttumusta, sisäistä levottomuutta tai tyhjyyttä. Myös oma käyttäytymisemme muuttuu. Emme löydä enää aikaa harrastuksille tai sosiaalisille suhteille. Impulsiiviset käyttäytymismallit sekä riskinottohalukkuus lisääntyvät. Fyysisellä tasolla ilmenee muun muassa vähentynyt libido, kipuja, unihäiriöitä sekä kohonnut verenpaine.
Burnoutin psykoterapiassa käsitellään objektiivisia, subjektiivisia ja eksistentiaalisia taustatekijöitä. Objektiivisiin stressitekijöihin kuuluvat esimerkiksi organisatoriset tekijät, kuten työkuorma, hierarkiat ja johtamiskulttuuri. Psykoterapiassa kehitetään menetelmiä organisatoristen stressitekijöiden hallitsemiseksi. Subjektiivisiin stressitekijöihin sisältyvät esimerkiksi persoonallisuuden piirteemme, jotka tekevät meidät alttiiksi stressille. Näitä voivat olla esimerkiksi perfektionistiset tai epävarmat piirteet. Lisäksi subjektiivisiin tekijöihin kuuluvat riittämättömät taidot ja puutteellinen kyky asettaa rajoja. Psykoterapiassa tunnistetaan stressiä voimistavat ydinuskomukset ja kehitetään uusia joustavampia ajattelumalleja. Stressiä ylläpitävien ydinuskomusten syntyminen on seurausta omasta elämäntarinastamme ja oppimiskokemuksistamme. Eksistentiaaliset stressitekijät sisältävät muun muassa arvomme ja (uskonnolliset/kulttuuriset) asenteemme. Psykoterapia luo tilaa elämän ja arvojen perustekijöiden pohdinnalle.
Loppuunpalamisen hoidossa keskeistä on myös omien voimavarojen aktivoiminen ja stressinhallinnan parantaminen. Rentoutumis- ja tietoisuusharjoitusten avulla on mahdollista edistää omaa rentoutumiskykyä, kehotietoisuutta sekä hallinnan tunnetta. Tarvittaessa terapiassa välitetään tietoa unihygieniasta ja tarkastellaan omia unirutiineja.
Burnoutin psykoterapia auttaa tehokkaimmin, kun oireilu ei ole vielä vaikea-asteista. Suositeltu käyntitiheys on burnoutin hoidossa kerran viikossa, voinnin korjaannuttua harvemmin. Burnoutin kehittymistä voi ehkäistä psykoterapian ohella tai sen sijasta myös työnohjauksella, jossa huomion keskipisteenä on oma työtyylin, työyhteisöön ja toimintaympäristöön liittyvien kysymysten pohdinta. Psykoterapeutti Virpi Kinnusella on vapaita aikoja sekä psykoterapiaan että työnohjaukseen. Virpi Kinnunen on hoitanut Burnout- asiakkaita useita vuosia sekä kliinisessä että avohoidon ympäristössä. Virpi Kinnunen on myös koulutettu systeeminen työnohjaaja.
